Uutta tablettia ihmetelless

5. huhtikuuta
Sainpa lopultakin tämän tabletin toimimaan ja pääsen käyttämään sitä kunnolla. Tietysti tämä on vielä oikeasti vasta opettelua, niinkuin kaikkien uusien laitteiden kanssa. Mutta mukavaa kuitenkin, että voi vielä näilläkin ikävuosilla oppia kaikkia uusia asioita. No, monenlaisia asioitahan sitä on tässä opetellutkin, näiden viime vuosien aikana. Hyvä kuitenkin että siihen on aikaa ja mahdollisuuksia.
Eläkkeellä olon iloja on tehdä kaikkea sirä mitä työssä olo aikana vain haaveili.
Siispä olen nyt kokeillut maalaamista, niin posliinin kuin taulujenkin osalta. Se ei kuitenkaan tunnu sujuvan kovinkaan hyvin, mutta kivaahan se on, ainakin mukavassa porukassa. Sitten olen kokeillut teatteriakin vähän, niin tekniikan kuin esiintyjänkin paikalla. Lisäksi olen kokeillut keramiikan tekoa. Se on ollut noista taide aiheista mukavinta. Sitten tämä tietotekniikka, se on oikein mielenkiintoista. Sitten kirjoittaminen onkin ollut oikein mukavaa. Sitähän olenkin tehnyt varmaan koko ikäni, jossain muodossa. Tosin vaan omaksi ilokseni. Nyt olen ollut sellaisella Tikutus-kurssilla, joka on yhdistelmä elämänkerta kirjoittamista ja erilaisia tekniikoita joilla yhdistetään juttuja, kuvia ja ääniä. Niin tehdään elämänkertaa muistitikulle. Hauskaa nähdä minkälainen siitä tulee, kunhan saamme sen kasattua. Onneksi saimme viellä toisen lukuvuoden opiskeluaikaa, kun tietoa ja muistelua on niin paljon, että ei aina ehdi omaksua kaikkia asioita yhdellä kertomalla. Ehkä tuo uusien asioiden omaksuminen vie vähän enemmän aikaa nyt, kuin nuorempana.
Mielenkiintoista kuitenkin oppia uusia asioita, yhdessä. Se on hauskaa ja sen huomaa, ainakin meidän porukassa. On sattunut harvinaisen hyvä porukka yhteen ryhmään. Ollaan aika saman ikäisiäkin, vaikka ollaankin eripuolilta suomea lähtöisin ja ammatti taustoiltamme myös aika monenlaisia.😊😍😎.

No eiköhän tuo taas tällä kertaa taas riitäkin. Mukavaa kevättä.

Hiljaisen viikon kokemuksia

Ylös Jerusalemiin, Pääsiäis vaellus 24 - 28.3. 2013.

Muutamien harjoitus kertojen ja läpimenojen jälkeen on esitys valmis alkamaan.
Ensimmäinen esityspäivä on Palmusunnuntai.
Esiintyjät tulevat paikalle noin tunnin ennen ensimmäistä lähtöä. Kukin katsoo että esityspaikansa on kunnossa ja itse keskittynyt rooliinsa.

Kierros alkaa Jerusalemin basaarista eli seurakuntatalon kahvilasta, jossa yleisö voi odotella ja juoda kahvia, teetä, mehua tai vettä kahvileivän kanssa. Siellä voi tehdä myös pieniä ostoksia, askartelu- ja käsitöitä, sekä katsella Hebrelaista tanssia. Voi myös osallistua tanssiin jos haluaa opetella sitä. Tanssijat opettavat kyllä halukkaita tanssin kuvioihin. Varsinkin koululaisryhmät olivat innokkaita oppimaan ja osallistumaan.

Sitten kierrokselle.
Opas otti ryhmän, noin 10 - 20 henkeä mukaansa. Aluksi hän kertoi vähän taustaa tapahtumille ja sitten matkaan, joka kesti noin puoli tuntia. Ensin matka alakertaan kaivolle jossa pieni ryhmä hyräili ja lauloi. Sieltä lähdettiin vesiruukun kantajan perässä saliin jossa Jeesus oli syönyt Pääsiäisaterian opetuslastensa kanssa. Opas kyselee tapahtumista,  Maria ja Salome kertovat mitä siellä tapahtui. Opas jatkaa ryhmän kanssa Getsemanen puutarhaan, jossa tapaa Natanaelin, joka kertoo ikävistä tapahtumista siellä ja omista tunnoistaan. Opas johdattaa ryhmän seuraavaan paikkaan ja tapaa siellä Kaifaan, joka kertoo taas tapahtumista omalta kohdaltaan. Sitten jatketaan sepän tulille jossa Pietari kertoo oman tarinansa ja Ruut ja toinen nainen kertovat tapahtumista Pilatuksen pihalla. Seuraavaksi siirrytään oppaan johdolla Via Dolorosalle ja opas kertoo sen tarinan, Jeesuksen kärsimystiestä. Täällä se tapahtuu kierreportaissa jotka vievät takaisin aloituskerrokseen. Portaiden päässä ovat sotilas ja Sadanpäämies, joka kertoo tapahtumista ristillä. Sitten siirrytään tyhjien ristien juurelle istumaan ja kuuntelemaan hetkeksi surumusiikkia. Lopuksi vielä käydään katsomassa tyhjää hautaa, jonka äärellä Maria ja kaksi muuta naista kertovat tapahtumista haudalla ja Jeesuksen ilmestymisestä Marialle. Kierros päättyy takaisin Jerusalemin basaariin tulolla.

Tuollaisia kierroksia oppaat tekivät kolme kertaa tunnissa, kukin vuorollaan uuden ryhmän kanssa.
Silloin Palmusunnuntaina oli 7 tai 8 ryhmää. Esiintyjät tekivät siis samat roolit yhtämonta kertaa sen päivän aikana.
Seuraavina arkipäivinä oli aamupäivisin koululaisryhmille ja muutamille muille ryhmille 12 - 14 esitystä päivässä. Ja iltaisin oli keskimäärin 5-7 ryhmää kierroksella.
Itse olin vain aamuvuoroissa, mutta jotkut esiintyivät molemmissa vuoroissa. Kaikissa rooleissa oli kuitenkin kaksoismiehitys, että toinen esiintyi aamu- ja toinen iltavuorossa. Esiintyjät kun olivat enimmäkseen jo eläkeikäisiä, vain muutama oli vielä työelämässä ja hekin olivat seurakunnan palveluksessa olevia. Melkoinen ponnistus on tuollaisen esityksen järjestäminenkin, kun niitä vapaaehtoisia tarvitaan 60-70 henkeä esiintymään ja hoitamaan kaikenlaisia järjestelyjä koko viikon ja harjoitukset vielä lisäksi. Tosi kunnioitettavaa asialle antautumista kaikilta.

Oli tosi mukavaa olla mukana tekemässä ja kokemassa sitä tapahtumaa. Oli myös mukava tutustua uusiin ja vanhoihin tuttaviin uudessa muodossa ja olosuhteissa. Kiitos kaikille mukanaolosta.
Mukavaa ja Rauhallista Pääsiäistä kaikille. 

Surua kevät aikaan

Maaliskuun 18.

Aurinkoista kevät aamua. Nyt onkin ollut monta päivää aurinkoista ja päivällä kohtuullisen leutoa säätä, vain vähän pakkasasteita. Yöllä sitävastoin on ollut tosi kylmää eli parinkymmenen asteen kylmemmällä puolella, täällä etelässäkin. Pohjoisessa ja idässä on ollu liki neljänkymmenen asteen pakkasiakin. Kauniit kevät hanget ovat houkutelleet ihmisiä liikkeele ja sitten on sattunut ikäviä onnettomuuksia, joissa on menetetty ihmishenkiäkin.
Sitähän tietysti sattuu jatkuvasti joka puolella maata, mutta aina ei niin kiinnitä niihin huomiota, ennen kuin osallisena on omia tuttuja.
Tällä kertaa oli kysymyksessä ihmiset tuolla pohjoisimmassa Lapissa, parissa vakavassa kolarissa. Viikon sisällä kuoli kolme tuttua ihmistä ja neljäs loukkaantui. Se panee ajattelemaan tätä ihmiselämän yllätyksellisyytä ja äkillistä loppumista, ihan ennakkoon arvaamatta.
Nuokin kaikki henkilöt olivat tuttuja keskenään ja saman seurakunnan jäseniä. Vain neljäs kuollut oli muualta Suomesta, turistina siellä Lapissa.

Nuo tapahtumat nostivat taas mieleeni viime vuoden kevään tapahtumat, kun pitkäaikainen avopuolisni, joutui moottorikelkkaonnettomuuteen.
Sekin oli niin uskomaton sattumus. Se tapahtui täysin yksinäisessä paikassa olevan talon pihapiirissä, jossa ei ollut mitään muuta liikennettä. Talon tytär oli vain lähtenyt postilaatikolta hahemaan postia autolla ja samaan aikaan mies oli tulossa pilkiltä. Moottorikelkan kaasu oli jotenkin jumittunut täysille auki, eikä kelkkaa pystynyt siinä vauhdissa kunnolla ohjaamaan, joten se tuli sivuttai päin maasturiautoa, tiellä joka oli vain kapeahko pihatie. No senhän tietää, että siinä kävi tosi pahasti, ei kuitenkaan henki mennyt. Saivat hälyytettyä paikalle helikopterin, joka vei miehen Norjan puolelle lähimpään sairaalaan Tromssaan. Se pelasti miehen hengen, vaikka pitkän tajuttomuuden ja hyvien hitotoimenpiteiden ansiosta hän on nyt vuoden kuluttua jo kohtuullisessa kunnossa. Onneksi päähän ei ollut sattunut tulemaan pahempia vammoja, joten toipuminen on edistynyt melko hyvin. Vaikka alkutilanne olikin ollut hiuskarvan varassa, että henki säilyi.
Toivottavasti toipuminen sujuu hyvin edelleenkin.

No empä taidakkaan kirjoittaa enempää tällä kertaa, kun on niin murheellisia nuo tunnelmat nyt noiden tämän keväisten tapahtumien takia.   

Torstai on toivoa täynnä

Pilvinen talviaamu. Lämpötila on monta astetta lämpimän puolella. Ei uskoisi, että ollaan eletty juuri helmikuu, jonka pitäisi olla talven kylmin kuukausi. Koko kuukauden keskilämpötila taitaa olla tuossa kymmenen pakkasasteen tietämillä. Tuntuu kuin oltaisiin taas kohti kevättä menossa, mutta kevät on oikukas ja saattaa tulla vielä kylmiäkin jaksoja. Kaikesta huolimatta kesää kohti mennään.

Tänään on ensimmäinen harjoitus kerta, seurakunnan Pääsiäisnäytelmässä. Saapa nähdä kuinka se sujuu. Olen ensimmäistä kertaa mukana näytelmässä. Viime vuonna kävin kävelemässä sen näytelmän läpi. Se on siis sellainen vaellus, joka kulkee tapahtumapaikasta toiseen, pääsiäisen ajan tapahtumia kuvaillen. Kaikenkaikkiaan mielenkiintoinen esitys.

Eilinen Tikutus-kurssi oli taas virkistävä tapahtuma, kun meillä on niin hauska ja innostunut ryhmä. Mehän teemme sellaista elämänkerta kirjoitusta ja muistelua muistitikulle, jonka teemme  jälkipolville luettavaksi ja katseltavaksi ja miks ei kuunneltavaksikin. Siihen tulee paljon tekstejä ja kuvia, sekä äänitettyjä jaksja. Hauskaa on opetella kaikea tullaista tekniikkaa ja kokeilla niitä myös käytännössä. Jokainen tekee omaa tikkuansa ja yhdessä muistellaan aikakausia ja minkälaista silloin oli yhteiskunnassa ja minkälaista omassa elämässä. Jokaisella kun on kuitenkin omanlaisensa elämä. Toki yhtäläisyyksiäkin löytyy, mutta työurasta ja taustasta riippuen, kokonaisuuksista tulee hyvin erilaisia, mutta myös samankaltaisia. Tässä matkanvarrella ollaan tultu siihen tulkseen, että varmasti tarvitsemme vielä uuden lukuvuoden asian käsittelyyn, on se niin laaja kokonaisuus käsiteltäväksi.
Seuraavaksi lähdemme tutkimaan erilaisia arkistoja ja Kansallismuseon koelmia, kevätretkenämme. Sen retken suunnittelu on parasta aikaa menossa ja sen on tarkoitus tapahtua huhtikuun alussa. Odotan oikein innolla sitä retkeä. Vaikuttaa siltä, että siitä tulee oikein mielenkiintoinen reissu.

Tässä rinnalla on kyllä monta muutakin projektia meneillään.
Toinen isohko juttu on Muistikerhon kymmenvuotis julkaisu. Siihen olen kirjitellut tietokoneelle, niitä  ihmisten tekemiä omia kirjoituksia, kun tällä ikäihmis porukalla ei ole juurikaan tietokneita käytössä. Vain muutamien kirjoitukset ovat tulleet sähköpostina. Sitten kokamme ne jutut ja skannatut kuvat taitto-ohjelmalla lehdeksi. Meitä on kolmen hengen tiimi, joka tekee sen työn. Sitten vielä tulostus ja homma on valmis. Kuulostaa helplta hommalta, mutta kokemuksesta tiedän, ettei kaikki mene niinkuin Strömsössä. Toivottavasti kuitenkin onnistuu kohtuudella.  

Sellaista mietettä tällä kertaa pyörii päässä.
Täytyisi kyllä harrastaa tuota ulkoiluakin vähän enemmän, mutta nämä tietokonehommata tahtovat viedä niin paljon aikaa, ettei tule lähdettyä liikkeelle, varsinkaan yksikseen. Onneksi on nuo monet harrastukset, että on pakko lähteä niihin, pois kotoa.

No sitten vaan odotellaan kesän tuloa ja vapaata aikaa ulkoilulle ja muulle reisuamiselle.  

Tiistai 26.2.

Muutaman aurinkoisen päivän jälkeen on taas pilvistä ja muutama aste pakkasta.
Kyllä on ollutkin taas vilkasta toimintaa. Kirjoittaminen on jäänyt väliin näiden parin viikon aikana.

Kävin katsomassa minkälainen se Hiljaisenviikon vaellus on ja tulin valituksi yhdeksi esiintyjäksi. Siintä tuleekin tiivis viikko, kun silloin on joka päivä esityksiä ja lisäksi monta muuta tilaisuutta joihin pitää osallistua. Mielemkiintoista nähdä kuitenkin sen esityksen sujuminen ja vastaanotto.
Itse olen vuorossa useimiten aamupäivästä, kun on koululaisten kiertovuoro. Yhtenä päivänä olen luultavasti iltavuorossa, jos ei tule muutoksia. Senkin päivän kyllä saa hoidettua jos jätän menemättä Tietokanavan päivitykseen.   

Tänä aikana olen käynyt kaksi kertaa teatterissa. Ensimmäinen kerta oli retki Kouvolan Teatterin     " Sydämeni laulu" musikaaliin. Esitys oli oikein mielenkiintinen ja hyvä, ylitti kaikki ennakko odotukset. Aiheena oli Aleksis Kiven elämä, eikä pelkästään sen laulun nostatamat tunteet.
Retki oli oikein mukava. Menimme Lahden kautta ja kävimme menomatkalla Kausalassa syömässä lounaan ja sitten esityksen väliajalla oli kahvi leivoksen kera. Paluu matkalla tulimme Porvoon kautta ja matkanjohtaja kertoi erilaisia tietoja seutukunnan asioista ja tunnetuista ihmisistä, siis Kouvolan ympäristökuntien, Kausalan ja Iitin paikoista ja kartanoista. Hän itse on syntyisin niiltä seuduilta. Mielenkiintoisia juttuja, myös taisteluista ja -paikoista sillä seudulla.

Toinen teatteri reissu oli ihan ykstyinen. Kävin ystävättäreni kanssa Hollolan teatterissa katsomassa komediaa " Kolmen koukussa". Sekin oli oikein hauskaa sekoilua ja hyviä näyttelijä suorituksia. Ottaen huomioon,että se on harrastajateateri. Voisi hyvin verrata tähän meidän teatterin esitykseen. Monenlaisia sekoiluita ja muitakin yhtäläisyyksiä tapahtumissa, kuten meidän "Puhtaana käteen" farssi oli. Tosin aihepiiri oli ihan eri.

Suosittelen teatterissa käyntejä kaikille, siellä mieli ja ihminen virkistyy kovasti.

Nyt pitää sitten keskittyä lehtiaineiston kirjoittamiseen ja skannaamiseen, sekä elämänkerta Tikutukseen. Siis moikka seuraavaan kertaan.

Maanantai aamu

Lunta on tullut oikein urakalla. Onneksi asun nyt kerrostalossa, ettei tarvitse lähteä lumitöihin... vaikka ihan mukavaahan sekin on, jos ei ihan hirveästi ole sitä kolattavaa aluetta...

Tänään on vuorossa Muistikerho. Se on yksi niistä Senioreiden harrastuspiireistä. Kokoonutaan joka toinen viikko. Tehdään monenlaisia tehtäviä ja muisteluita, sekä vähän jumpataan ja lauletaan. Pidetään hauskaa porukalla, tutustutaan uusiin ihmisiin ja asioihin. Kerrotaan juttuja omasta elämästä ja nauretaan. Se on oikein virkistävää ja elämänmyönteistä yhdessäoloa.

Toinen Senioreiden kerho on Kirjallisuuspiiri, se kokoontuu kerran kuukaudessa. Jokainen lukee jonkun kirjan ja kertoo siitä sitten muille. Jos moni on lukenut saman kirjan, niin keskustellaan erilaisista näkökulmista ja mielipiteistä, mitä kirjasta on tullut. Tietysti sieläkin jutellaan ja kerrtaan omista elämän tapahtumista toisillemme. Sekin on oikein mukava harrastuspiiri.   

Liikuntapiiri kokontuu joka viikko kävelemään reippaan lenkin. Siihen en ole voinut osallistua, kuin joskus, kun opistolla on samaan aikaan elämänkerta kirjoituskurssi jolla olen myös.

Sitten siellä on myös käsityöpiiri joka kokoontuu myös joka viikko. Sekin on samaanaikaan liikuntapiirin kanssa.

Senioritanssipiiri kokoontuu myös joka viikko. Sekin on oikein hyvää liikuntaa. Senioritanssi on sekoitus kansantanssista ja tavallisista tansseista, piirileikki muodossa. Parit vaihtuvat lähes koko ajan ja muodostetaan erilaisia askelkuvioita, niin kuin kansantanssissa. Miehiä saisi olla enemmän mukana, ettei lisi vain naisia keskenään tanssimassa. Osan naisista pitää opetella miesten askeleet ja muutenkin olla miehinä niissä tansseissa.

 Yksi suosituimmista piireistä on tietenkin retki ja matkailupiiri. Se järjestää teatteri- ja konserttimatkoja, sekä ohjelmallisia päiväretkiä mielenkiintoisiin kohteisiin. Niitä tehdään noin kerran kuukaudessa. Joskus harvemmin ja joskus tiheämmin, sen mukaan mitä on tarjolla ja mikä kiinnostaa.

Sitten on vielä kaikille yhteiset kuukausitapaamiset, joissa on aina joku teema, yhteisen seurustelun ja kahvittelun lisäksi. Teemasta on joku kertomassa omia kokemuksiaan ja esittelemässä aihetta. Kuten esim. Pyysalo TV työtä ja Gatani matkailua ja joku muu lääkkeistä tai sairauksista, yms. Tietysti myös virallisista yhdistys asioista kerrotaan ja tehdään päätöksiä, niinkuin kuuluukin. Puheenjohtaja vetää kokousta, hallituksen esitysten ja ohjeiden mukaan.

Kesällä on vielä yksi piiri aktiivinen eli Golf-kerho. Se toimii vilkkaasti koko kesäkauden.

Muutenhan kerhot tai piirit pitävät taukoa touko- elokuun ajan.
Kesämökit ja omakotitalot, kun kutsuvat ihmisiä omiin puuhiinsa kesäaikana. Tietysti matkailu ja muut tapahtumat vievät aikaa kesällä, yhteisiltä harrastuksilta. Suomen suvihan on täynnä erilaisia tapahtumia joihin kukin osallistuu omien mieltymystensä mukaan.

No, siinäpä yhden yhdistyksen kerhotoimintaa, jossa olen mukana.
Kyllähän täällä on monta muutakin yhdistystä ja kerhoa, sekä opistoa joissa monet ovat mukana. Samat ihmiset ovat mitä moninaisimmissa toiminnoissa mukana.
Kuten seurakunta, Martat, Sydän- ym yhdistykset, sekä politiikka.
Eivät kaikki tietenkään, mutta osa on monessa mukana.

Laskiaissunnuntaina

Jospa nyt jatkaisin tätä muisteluani, kun tässä on muutama tunti aikaa...

Kansalaisopistlla olen ollutkin jatkuvasti monenlaisilla kursseilla kokeilemassa uusia asioita. Kokeilut ovat olleet mielenkiintoisia.
Sen Teatterityönkurssin jälkeen kkeilin Posliininmaalausta. Sekin oli ihan mukava kokeilu, vaikka kevätkausi jäikin kesken, kun ystävälleni tapahtui vakava onnettomuus. En vaan jaksanut mitään, kun murehdin hänen kohtalaan. Hänen henkensä kun oli hiuskarvan varassa, että yleensä säilyi. Koko kevät meni seuratessa hänen selviämistään. Kauan se kesti, mutta nyt kun on lähes vuosi tapahtumasta, alkaa näyttää että hän selviää siitä kuitenkin elämään. Ihan tarkkaan en tiedä missä kunnossa hän on, kun en ole voinut käydä paikanpäällä katsomassa. Asummehan ihan eri puolilla Suomea. Ehkä olosuhteet antavat siihen mahdollisuuden tulevana kesänä tai syksynä...

No palataanpa tähän omaan juttuuni...
Tietokonekurssin jatkoksi tuli sellainen työpaja tyyppinen "Tieokanava ikäihmisille", jossa tehtiin helppoa tiedon hakua netin maailmaan. Kokosimme tärkeitä ja hyödyllisiä linkkejä erilaisista asioista yksiin kansiin omien otsikoidensa alle. Nimenomaan täällä omalla alueellamme saatavista palveluista. Nyt olen sitten käynyt auttamassa muutamia ikäihmisiä alkuun noiden uusien tietokneiden käytössä. Teen sitä ihan vain vapaaehtoistyönä ja auttaakseni heitä, jos osaan auttaa. En ole mikään expertti.

Taidanpa jättää tämän kirjoittamisen taas seuraavaan kertaan, kun tuo muistelus sattui niin ikävästi.

vuosi 2013 -

Helmikuu

Näin se on tämä vuosi lähtenyt käyntiin.
Tulikin pitkä tauko tun kirjoittamisen kanssa. Muutin sieltä maalaistalosta tänne kirkonkylälle, kerrostaloon. Olen nyt asunut tässä asunnossa puolitoista vuotta. Olen ihan tyytyväinen tähän pieneen pesääni, kun olen ihan yksin ja omissa oloissani elämässä. Ne maaseudun hankaluudet siellä talossa yksin asuen olivat senverran ikäviä, että katsoin parhaaksi muuttaa tänne ihmisten keskelle ja palveluiden lähelle, ennenkuin on liian myöhäistä.

Jotenkin olen kotiutunut jo tänne Mäntsälään niin hyvin, etten ainakaan toistaiseksi halua muuttaa muualle. Olen jo niin monessa mukana, että viihdyn hyvin täällä. Kavereitakin alkaa olla mukavasti ja harrastuksia myös. Olen jatkanut edelleen niiden tietokonekurssien ja päivitysten parissa, joita aloittelin jo silloin, siellä maaseutu talossa asuessa. Nyt ne ovat vaan lähempänä, ihan kävelymatkan päässä. Samoja kavereitakin on edelleen tuttavapiirissä ja uusia kokonainen liuta. Tosin sellaisia, ihan oikein ystäviä joiden luona kävisi kylässä, ei ole kuin muutamia, mutta sehän riittääkin hyvin.

Harrastuksia on niin paljon edelleen, että enempää en kaipaakkaan. Maalaamista en ole harrastanut ollenkaan tänä aikana, paitsi eilen kävin vähän taas kokeilemassa öljyväriporukassa. Katsotaan kuinka jatkon käy, kun tuo teatteri on vienyt mennessään. Sen edelliskeväisen teatterityön-kurssin aikana en yhtään ajatellut sille alalle menemistä, mutta kuinkas kävikään... Viime keväänä kun tuntui ihan tylsältä ja yksinäiseltä, niin Leena siltä kurssilta, kutsui minut katsomaan Mäntsälän Teatterin toiminta sisältäpäin ja siilä tielläni olen edelleen. Silloin olin laulukuorossa ja joukkokohtauksissa mukana, ihan esityksessä, mutta nyt viimeisimmässä esityksessä, sentään sillä omalla paikallani tekniikan parissa, varamiehenä ja "yleismies jantusena". Viime kesän lasten teatterileirillä olin myös tutustumassa niihin tehtäviin siellä. Nyt olen valittuna hallitukseen, koulutusvastaavaksi ja teen sitten jotain koulutus suunnitelmia jäsenistölle ja aktiiveille toimijoille teatterilla. Leena on sen Teatteriyhdistyksen puheenjohtaja. Yritän auttaa häntä niissä asioissa joissa pystyn.
Ensi viiklla olen menossa katsomaan, minkäläista tuo seurakunnan näytelmä toiminta on. Siellä järjestetään taas Hiljaisenviikon Pääsiäisvaellus "Ylös Jerusalemiin". Olen luvannut mennä siihen mukaan. Sen vetäjänä on Mia Pätsi joka oli meidän opettajana sillä teaterityönkurssilla. Syksyllä olin myös seurakunnan järjestämällä " Naisenelämää teatterin keinoin" kurssilla, jossa käsittelimme omia kokemuksiamme, pieninä näytelminä ja keskustelimme niistä nousseista mietteistä, porukalla. Mukana oli myös seurakuntamme naispappi Elina Vesterinen. Hän kouluttautuu juuri sen tyyppiseen toimintaan. Kokemus oli oikein lupaava, vaikkakin aika rankka, kun jokainen oli ottanut aiheeksi melko kipeän asian elämästään. Onneksi oli niin hyvä, pieni ja yhtenäinen ryhmä.

No, tässäpä tätä muistelua, tältä erää. Ensi kerralla voinkin kertoa vaikka uuden eläkeläisjärjestöni, Senioreiden toiminnasta ja kerhoista siellä, jotka ovat antaneet minulle paljon mukavia kokemuksia ja virikkeitä, sekä mukavan ja laajan kaveripiirin. Unohtamatta kansalaisopiston opintopiirejä ja niiden tuomia mukavia kavereita.