Torstai on toivoa täynnä

Pilvinen talviaamu. Lämpötila on monta astetta lämpimän puolella. Ei uskoisi, että ollaan eletty juuri helmikuu, jonka pitäisi olla talven kylmin kuukausi. Koko kuukauden keskilämpötila taitaa olla tuossa kymmenen pakkasasteen tietämillä. Tuntuu kuin oltaisiin taas kohti kevättä menossa, mutta kevät on oikukas ja saattaa tulla vielä kylmiäkin jaksoja. Kaikesta huolimatta kesää kohti mennään.

Tänään on ensimmäinen harjoitus kerta, seurakunnan Pääsiäisnäytelmässä. Saapa nähdä kuinka se sujuu. Olen ensimmäistä kertaa mukana näytelmässä. Viime vuonna kävin kävelemässä sen näytelmän läpi. Se on siis sellainen vaellus, joka kulkee tapahtumapaikasta toiseen, pääsiäisen ajan tapahtumia kuvaillen. Kaikenkaikkiaan mielenkiintoinen esitys.

Eilinen Tikutus-kurssi oli taas virkistävä tapahtuma, kun meillä on niin hauska ja innostunut ryhmä. Mehän teemme sellaista elämänkerta kirjoitusta ja muistelua muistitikulle, jonka teemme  jälkipolville luettavaksi ja katseltavaksi ja miks ei kuunneltavaksikin. Siihen tulee paljon tekstejä ja kuvia, sekä äänitettyjä jaksja. Hauskaa on opetella kaikea tullaista tekniikkaa ja kokeilla niitä myös käytännössä. Jokainen tekee omaa tikkuansa ja yhdessä muistellaan aikakausia ja minkälaista silloin oli yhteiskunnassa ja minkälaista omassa elämässä. Jokaisella kun on kuitenkin omanlaisensa elämä. Toki yhtäläisyyksiäkin löytyy, mutta työurasta ja taustasta riippuen, kokonaisuuksista tulee hyvin erilaisia, mutta myös samankaltaisia. Tässä matkanvarrella ollaan tultu siihen tulkseen, että varmasti tarvitsemme vielä uuden lukuvuoden asian käsittelyyn, on se niin laaja kokonaisuus käsiteltäväksi.
Seuraavaksi lähdemme tutkimaan erilaisia arkistoja ja Kansallismuseon koelmia, kevätretkenämme. Sen retken suunnittelu on parasta aikaa menossa ja sen on tarkoitus tapahtua huhtikuun alussa. Odotan oikein innolla sitä retkeä. Vaikuttaa siltä, että siitä tulee oikein mielenkiintoinen reissu.

Tässä rinnalla on kyllä monta muutakin projektia meneillään.
Toinen isohko juttu on Muistikerhon kymmenvuotis julkaisu. Siihen olen kirjitellut tietokoneelle, niitä  ihmisten tekemiä omia kirjoituksia, kun tällä ikäihmis porukalla ei ole juurikaan tietokneita käytössä. Vain muutamien kirjoitukset ovat tulleet sähköpostina. Sitten kokamme ne jutut ja skannatut kuvat taitto-ohjelmalla lehdeksi. Meitä on kolmen hengen tiimi, joka tekee sen työn. Sitten vielä tulostus ja homma on valmis. Kuulostaa helplta hommalta, mutta kokemuksesta tiedän, ettei kaikki mene niinkuin Strömsössä. Toivottavasti kuitenkin onnistuu kohtuudella.  

Sellaista mietettä tällä kertaa pyörii päässä.
Täytyisi kyllä harrastaa tuota ulkoiluakin vähän enemmän, mutta nämä tietokonehommata tahtovat viedä niin paljon aikaa, ettei tule lähdettyä liikkeelle, varsinkaan yksikseen. Onneksi on nuo monet harrastukset, että on pakko lähteä niihin, pois kotoa.

No sitten vaan odotellaan kesän tuloa ja vapaata aikaa ulkoilulle ja muulle reisuamiselle.